Muhoperällä asui maanviljelijä ja kalastaja Kalle Muhojoki, josta kerrottiin hauskoja juttuja. Kalle oli rauhallinen mies eikä turhia hättäillyt, mutta oli ahkera työtä tekemään.
Kalle pyyti monia vuosia kalaa yhdessä Klaarin Einon kanssa ja kaksi kertaa heidän kerrotaan joutuneen veden armoille veneen kaatuessa. Ensimmäisellä kerralla Kalle totesi Einolle heistä tulleen jalkamiehiä ja toisella kerralla heistä tuli vesilintuja.
Joku kyseli Kallelta, oliko tällä koskaan kiire. Kalle kertoi, että poikasena oli kerran, kun tippui liiterin katolta niin puolivälissä oli kiireen tuntua.
Kallelta oli kysytty Juhannuksen aikaan onko tullut kalaa? ”Sen verran, että lainakaloista on päästy eroon” hän vastasi.
Kalle oli ollut päivän metsässä ja tuli Takaluoman emännän luo ja sanoi, jotta voisiko hän auttaa, kun leipä on arkaunu repussa. Tällähän Kalle tarkoitti, että leipä oli loppunut ja pyysi sitä emännältä, joka ymmärsi heti Kallen jutustelun.
Sota-aika oli rintamalla tullut hälytys, johon Kalle oli tuumannut, että eikö tässä joudeta edes korviketta keittämään.
Yläkuvassa seeliveneessä vasemmalla Eino Klaar ja oikealla Kalle Muhojoki