Olhavan osakaskunta

Ajankohtaista:

Kalanistutuksia osakaskunnan vesistöihin

Kalanpoikaset haettiin taas perinteisesti Taivalkosken kasvattamolta ja istutettiin osakaskunnan vesistöihin. Kuvissa Seppo Tapio ja Sofia Tapio istutuspuuhissa Muhojoella ja Olhavajoella. Kuvat Sofia Tapio

Voimalohi lahjoitti osakaskunnalle kesäkuussa 2020 taimenen poikasia. Osmo Jurvakainen, Heikki Viinamäki ja Jyrki Salo istuttamassa poikasia Muhojokeen.

Olhavan osakaskunta on antanut luvan Oulun kalatalouskeskukselle Muhojoen kunnostustoimenpiteille

Koskijakson kunnostus Kuva 4 Rännimäistä uomaa kivetään moni-ilmeisemmäksi. Suojakivien alle lisätään soraa. Suojakivien väliin tehdään nopeavirtaisia kutunieluja, joihin lisätään soraa.

Muhojoki 84.124 Muhojoki sijaitsee Iin kunnassa ja se laskee Perämeren Seljänlahteen noin 5 km Olhavan kylän eteläpuolella. Muhojoen valuma-alueen pinta-ala on 46,6 km2, järvisyys 1,9 %. Muhojoen valuma-alueen kuormitus muodostuu pääosin metsätalouden kuormituksesta. Muhojoen yläosalla ei ole asuinkiinteistöjä, alaosalla on vakituista ja loma-asutusta. Muhojoki on tärkeä lähivirkistysalue paikallisille asukkaille ja mökkiläisille. Kalastus on virkistyskäyttömuodoista tärkein. Olhavan osakaskunta on istuttanut Muhojokeen kokeiluluontoisesti harjusta ja taimenta. Maastokäynnillä 17.6.2020 osakaskunnan edustaja kertoi että Muhojoessa kalastetaan harjusta, haukia ja ahvenia. Muhojoessa esiintyviä kalalajeja ovat nahkiainen, harjus, hauki, ahven, särki, vaellussiika ja rapu. Osakaskunnan kertoman mukaan Muhojoessa luontaisesti lisääntyy ainakin harjus ja rapu. Silmämääräisesti arvioituna Muhojoen vesi on humuspitoisuudesta johtuen ruskeahkoa. Kiintoainesta ei joessa merkittävästi näkynyt. Maastokäynnillä 17.6.2020 tarkastelussa olleet koskijaksot olivat luonnontilaisia. Uomien varjostus oli hyvä. Virtapaikat olivat moni-ilmeisiä, mutta hienompijakoinen soraikko puuttui. Tämän kohdekohtaisen suunnitelman tarkoituksena on aktivoida paikallistoimijoita virtavesikohteiden laaja-alaisimpiin kunnostuksiin. Hyviä virtavesikunnostusesimerkkejä löytyy myös läheisestä Olhavanjoesta. Kuvat ja teksti Heikki Tahkola, kalatalousasiantuntija ja Maarit Satomaa, maisema- ja ympäristöasiantuntija/hankesuunnittelijat ProAgria

Kunnostustoimenpiteet:

Muhojoen Muhoperällä sijaitsevan koskijakson moni-ilmeisyyttä lisätään ja kalojen elinympäristöjä parannetaan lisäämällä syvännevaihteluja, kaivamalla kuoppia, lisäämällä soraa ja tekemällä matalia pohjakynnyksiä. Myös alueen virkistyskäyttömahdollisuudet monipuolistuvat. Kunnostus tehdään käsikunnostuksena. Virranohjainrakenteissa hyödynnetään paikalta löytyvää kiviainesta. Hienojakoinen sora tuodaan paikalle traktorin kauhalla ja levitetään uomaan sankoilla. Tämän koskijakson pituus on 100 m. Kunnostustoimenpiteillä ei vaikuteta veden korkeuteen. Alimmalla kunnostuskohteella, kulkusillan alapuoliseen kivikkoon tehdään alivirtaamauomia ja -kuoppia. Niiden avulla kalojen vaellus mahdollistetaan myös alivirtaama-aikoina. Kunnostus tehdään käsin. Sillan yläpuolella olevasta lampimaisesta suvantoalueesta poistetaan siihen kertynyttä hienojakoista maaainesta ja vesikasvillisuutta, sekä avarretaan liettynyttä keskiuomaa. Tämä kunnostustyö tehdään pitkäpuomisella kaivinkoneella. Kunnostustoimenpiteitä voidaan soveltaa joen muihinkin kohtiin. Ennen varsinaisia kunnostustoimenpiteitä kohteesta tulee laatia kunnostussuunnitelma, hankkia maa- ja vesialueiden omistajien luvat, sekä pyytää lausunto paikallisesta ELY -keskuksesta.

Olhavan Osakaskunnan toimintakertomus 2019

HALLINTO JA TALOUS

Olhavan osakaskunnan hoitokunta kokoontui vuonna 2019 seuraavasti:

15.1.2019 Edustajan valinta Simojoen kalatalousalueen yleiskokouksiin

10.3.2019 Tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2018

3.5.2019 Hoitokunnan puheenjohtajan valinta Päätettiin yksimielisesti valita hoitokunnan puheenjohtajaksi Seppo Tapio. Hoitokunnan varapuheenjohtajan valinta Päätettiin yksimielisesti valita hoitokunnan varapuheenjohtajaksi Timo Sassi-Päkkilä. Hoitokunnan sihteerin valinta Päätettiin yksimielisesti valita hoitokunnan sihteeriksi Helka Tapio 06.05.2019 lukien.

30.12.2020 Valituksen tekeminen Vaasan hallinto-oikeuteen koskien Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston tekemää päätöstä 10.12.2019 (171/2019) Muhosuon turvetuotantoalueesta liitteen 1 mukaisin perustein. Päätös: Olhavan Osakaskunta päättää hakea muutosta valittamalla Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston tekemästä päätöksestä 10.12.2019 (171/2019) Muhosuon turvetuotantoalueesta Vaasan hallinto-oikeudelle ja vaatii liitteen mukaisin perustein turvetuotantoluvan hylkäämistä kokonaisuudessaan. Olhavan Osakaskunta valtuuttaa osakaskunnan sihteerin Helka Tapion toimimaan asiamiehenä ja toimittamaan valitusasiakirjat sähköisesti/faxilla Vaasan hallinto-oikeuteen.

Talouden osalta varsinaisen toiminnan tulot olivat 10 096,70 eur, josta lupamaksut ja pyyntipaikka vuokrat olivat 2255,00 eur ja suurin tulo tuli vesijättömaiden lunastuksesta 7 841,70 eur. Kulujen toteutuma oli -10 638,23 eur ja ne koostuivat kalavesien hoitokuluista -4 185,75, henki-löstökuluista -2 642,26, muista varsinaisen toiminnan kuluista -1 215,73 eur ja poistoista -2 594,49 eur. Rahoitustuottoja osakaskunta sai 22,34 eur. Tilikauden alijäämäksi muodostui – 519,19 eur. Kirjanpitolain 5§ mukaan käyttöomaisuuden ja muun pysyviin vastaaviin kuuluvan aineellisen omaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi. Hoitokunta esittää, että laadittu poisto-ohjelma otetaan käyttöön 1.1.2019 alkaen. Poistot toteutetaan vuosittain tasapoistoina. Hankintaraja maanrakennuksessa on 5 000 eur ja rakennuksissa ja rakennelmissa 1 000 eur. Hankintarajat ovat määräytyneet aikaisempien vuosien investointikirjausten rajoissa/mukaisesti.

TOIMINTA

Huhtikuussa 2019 Alimmaisessa Pihlajajärvessä suoritettiin petokalojen poisto. Käsittely onnistui hyvin. Toukokuussa 2019 istutettiin Alimmaiseen Pihlajajärveen noin 140 tuhatta vastakuoriutunutta siian poikasta. Vastakuoriutunut siian poikanen on noin 1 senttimetrin mittainen. Elokuun lopulla siian poikasen mitta oli jo noin 4 senttimetriä. Nyt osakaskunta on tyhjentämässä järveä Pihlajaojan kautta Olhavanjokeen. Noin kolmen vuoden kuluttua nämä poikaset palaavat syntymävesistöönsä ja ovat siten pyydettävissä Olhavanjoesta. Uuden kalastuslain ja -asetuksen myötä Olhavan jokikin luetaan vaelluskalavesistöksi ja kalastuksen ajalliset rajoitukset koskevat myös jokeamme. Tarkat rajoitukset ovat luettavissa netistä sivustolta ”kalastusrajoitus,fi”. Ari Pernu

TOIMINNALLINEN VUOSI TAKANA

Olhavan Osakaskunnalla on takanaan varsin toiminnallinen vuosi. Siianpoikasten kasvatuksen lisäksi kesäkausi alkoi perinteisesti kalanpoikasten haulla Taivalkoskelta. Noin 15 000 vuoden vanhoja ja vastakuoriutuneita taimenenpoikasta istutettiin osakaskunnan vesistöihin. Velvoiteistuksina vastaanotettiin n 30 000 siian poikasta ja laskettiin Olhavajokeen. Osakaskunnan toimesta parannettiin Vuornoksen kodalle ja veneenlaskupaikalle menevää tietä ja järjestettiin ympäristön siistimistalkoot. Osakaskunta rakensi myös uuden kodan Antinmatalan saareen. Mahtava talkooporukka, joka koostui paikallisista ja mökkiläisistä, sai kodan valmiiksi heinäkuussa parhaaseen veneilyaikaan. Kodat ovat olleet vilkkaassa käytössä ympäri vuoden. Keväällä koronaepidemian puhjettua lisääntyi paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden liikkuminen ulkona mm retkeilyn ja talvikalastuksen myötä ja osakaskunta on saanut todella hyvää palautetta kotien tuomasta suojasta ja niiden tarpeellisuudesta. Vuoden lopussa hoitokunta päätti hakea muutosta valittamalla Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston tekemästä päätöksestä 10.12.2019 (171/2019) Muhosuon turvetuotantoalueesta Vaasan hallinto-oikeudelle ja vaatii turvetuotantoluvan hylkäämistä kokonaisuudessaan. Vaasan hovioikeus on kuullut osapuolia toistamiseen ja ratkaisua on odotettavissa vuoden 2020 puolella. Valitus oli kokonaisuudessaan laaja ja kattava. Valituksessa pyrittiin tuomaan näkyvästi esille paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden mielipide ja huoli Muhosuon, Muhojoen ja Seljänlahden vesistön pilaantumisesta ja turvetuotannon haitallisesta vaikutuksesta koko Olhavan alueen ympäristöön. Lisää osakaskunnan kuulumisia voit lukea sivustolta www.Olhava.fi. Seppo Tapio, Helka Tapio

Olhavan Osakaskunnan tiedotus kalastus- ja metsästyslupamaksuista sekä rajoitukset ajalle 1.5.2020 – 30.4.2021

Verkkokalastus 20 €/8 verkkoa (8×30 m, uusi kalastuslaki)

Sorsastuslupamaksu 25 €/henkilö/kausi

Rapupyydys 5 €/pyydys (enintään 15 pyydystä/pyytäjä)

Lupamaksut on maksettava Olhavan Osakaskunnan tilille FI89 5350 0250 0014 97.

Kalastuksessa käytettävät pyydykset on merkittävä valtioneuvoston antaman asetuksen kalastuksesta 7§ mukaisesti. Olhavajoen vesistöaluetta koskevat kalastusrajoitukset ja –kartat ovat nähtävillä osoitteessa https://kalastusrajoitus.fi .

Olhavan Osakaskunnan yhteystiedot: Seppo Tapio, puheenjohtaja Lahdenperäntie 5,91140 OLHAVA, puh 044 7748985. Hoitokunnan valitsema sihteeri ja kirjanpitäjä Helka Tapio, helka.tapio@ii.fi.

Veneenlaskupaikat Olhavassa

Veneilijöille tiedoksi, että Olhavassa on veneenlaskupaikkoja Vuornosojansuulla (päädyssä sepelipohja ja vanhan verkkopuohin kohdalla betoniluiska), Papinkarinniemen tien päässä (eteläpuolella) ja Olhavan koulun rannassa (jyrkkä ranta).

Kuva Papinkarinniemen veneenlaskupaikalta.

Olhavan osakaskunnan valitus kokonaisuudessaan Vaasan hallinto-oikeudelle koskien Muhosuon turvetuotannon lupapäätöstä

Olhavan Osakaskunta on kokouksessaan 30.12.2019 päättänyt hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen koskien Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston tekemää ympäristölupapäätöstä 10.12.2019 (171/2019) (AVI Dnro: PSAVI/3323/2017) Turveruukki Oy:lle Muhosuon turvetuotantoalueesta. Olhavan Osakaskunta katsoo, että Turveruukki Oy:n antamat vastineet ja selvitykset eivät ole riittäviä eivätkä ajantasaisia ja ovat perusteluitaan puutteellisia aloittaa massiivinen turvetuotanto (n 82 ha) Muhosuon alueella, joten lupa turvetuotantoon pitää hylätä yleistä etua loukkaavana ja ympäristölain sekä vesistön suojelun ja EU vesipuitedirektiivin vastaisena.

Aiemmat Osakaskunnan antamat lausunnot ja perustelut ovat voimassa ja ne liitetään valitukseen. Olhavan osakaskunta katsoo, ettei Muhosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa täytä ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä koska: – todellisia ja riittäviä perusteita uuden turvesuon käyttöön ottamiselle ei ole esitetty; ja – hankkeen kokonaistoimintojen vesistövaikutuksia alapuolisen vesistön vesienlaatuun, ekologiseen tilaan ja kalastolle ei ole selvitetty lupahakemuksessa eikä lupahakemuksen täydennyksessäkään riittävästi eikä kyseisten haittojen pienentämistä ja estämistä ole riittävästi selvitetty EU:n vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisesti; ja – hankkeen sulkemissuunnitelmia ja käytöstä poistamissuunnitelmia ei ole esitetty eikä niiden toimenpiteiden ympäristövaikutuksia ole selvitetty lupapäätöksen perusteeksi. Edellä kuvattuihin luvanmyöntämisen edellytysten selvittämisen puutteisiin viitaten katsomme, että hankkeen todellisia perusteita ei ole esitetty, hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia ja niiden estämistä ja/tai riittävää rajoittamista ei ole selvitetty lupahakemuksessa ja sen täydennyksessä yhteensäkään riittävästi siten, ettei ennalta arvioiden hankkeen toiminnallisesta kokonaisuudesta koko sen elinkaaren aikana aiheutuisi jätevesien purkuvesistöön vesistön ekologisen tilan kehitys huomioon otettuna ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa kiellettyä merkittävää pilaantumista, kun lainkohtaa tulkitaan unionioikeudellisten velvoitteiden ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei hankkeen ympäristöluvan myöntämisedellytykset täyty, jonka vuoksi vaadimme Muhosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa kumottavaksi. Katsomme myös, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja lupaviranomaisen lainsäädännön vastaisista menettelyistä, jonka vuoksi katsomme kohtuuttomaksi, mikäli oikeudenkäyntikulumme jäisivät vahingoksemme, jonka vuoksi vaadimme määrättävän luvanhakija ja lupaviranomainen yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulumme täysimääräisesti.

Aiemmat huomioon otettavat perustelut Oulun ja Iin alueilla sijaitseva Muhosuo on uusi turpeenkaivuuseen haviteltava kohde. Hankealueen pinta-ala on 82.3 hehtaaria. Kuivatusvedet suunnitellaan johdettavan ympärivuotisesti pintavalutuskentältä laskuojan kautta Muho-ojaan ja edelleen Muhojokeen, joka laskee Perämeren Seljänlahteen. Paikallisten näkemys Muhojoen vedenlaadusta eroaa hakijan arviosta. Hakija korostaa Muhojoen veden ruskeaa väriä ja humuspitoisuutta. Paikallisilta saadun tiedon mukaan vedenlaatua pidetään hyvänä ja väriä suhteellisen kirkkaana verrattuna esimerkiksi Olhavanjokeen. Vesien sanotaan olevan kesälläkin hyvin kylmää, mikä viittaisi hetteiden ja lähteiden lähteisyyteen sen valuma-alueilla. Hakijakin myöntää, että ”Muhosuon alapuolisten vesistöjen vedenlaatutiedot ovat vähäiset erityisesti Muho-ojasta, mutta myös Muhojoesta, mikä osaltaan aiheuttaa epävarmuutta joen nykytilan arvioinnissa.” Näin on selvästi käynyt. Laskuvesistön osalta hakija ei ole ollut ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista, eikä siitä johtuen myöskään vesienhoitolain vastaisuudesta. Hakijan selvitys kalastosta on jäänyt puutteelliseksi, mutta kansalaiskyselyn mukaan Muhojoessa esiintyy nahkiaista, harjusta, haukea, ahventa, särkeä, vaellussiikaa ja rapuja. Muhojoki toimii vastaajien mukaan myös harjuksen ja nahkiaisen poikastuotantojokena. Kalastotietojen eroavaisuutta selittää varmasti hakijan liian vähäinen selvitysaineisto vesistöstä. Turpeenottohankkeen lupahakemus on hylättävä yleistä etua loukkaavana. Siitä aiheutuisi haittaa luonnolle ja sen toiminnoille sekä ympäristön yleisen viihtyisyyden virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä. Hakemus on hylättävä yleistä etua loukkaavana. Osakaskunta on todennut, että paikallisten näkemys Muhojoen veden laadusta eroaa hakijan esittämästä arviosta. Hakija on korostanut Muhojoen veden ruskeaa väriä ja humuspitoisuutta. Paikallisilta saadun tiedon mukaan vedenlaatua pidetään hyvänä ja väriä suhteellisen kirkkaana verrattuna esimerkiksi Olhavanjokeen. Vesien sanotaan olevan kesälläkin hyvin kylmää, mikä viittaisi hetteiden ja lähteiden lähteisyyteen sen valuma alueilla. Hakija on myöntänyt, että “Muhosuon alapuolisten vesistöjen vedenlaatutiedot ovat vähäiset erityisesti Muho-ojasta, mutta myös Muhojoesta, mikä osaltaan aiheuttaa epävarmuutta joen nykytilan arvioinnissa.” Osakaskunta on todennut, että se on samaa mieltä asiasta. Osakaskunnan mukaan hakija ei ole ollut selvillä hankeen vaikutuksista purkuvesistöön ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla, eikä siitä johtuen myöskään hankkeen vesienhoitolain vastaisuudesta. Hakijan selvitys kalastosta on puutteellinen. Kyselytietojen mukaan Muhojoessa esiintyy nahkiaista, harjusta, haukea, ahventa, särkeä, vaellus-siikaa ja rapuja. Muhojoki toimii vastaajien mukaan myös harjuksen ja nahkiaisen poikastuotantojokena. Kalastotietojen eroavaisuutta selittää varmasti hakijan liian vähäinen selvitysaineisto vesistöstä. Syksyllä 2017 tehdyissä koekalastuksissa on alueella tavattu taimenta, harjusta, nahkiaisia sekä toukkia, että aikuisia kudulle nousseita yksilöitä. Koekalastuksen perusteella kysymyksessä on siis nahkiaisen nousu- ja kutualue. Ennen luvan myöntämistä hakijalla on oltava tarkat tiedot kalastosta, joita voidaan saada sähkökalastuksilla koko joen alueelta. Jos turvetuotantoalue toteutuu, vaikutuksia on tarkkailtava ja todennäköiset tuhot on korvattava täysimääräisesti. Osakaskunnan mukaan Muhosuon turvetuotannosta aiheutuisi haittaa luonnolle ja sen toiminnoille sekä ympäristön yleisen viihtyisyyden virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä. Osakaskunta on todennut, että hankkeelle ei tule myöntää ympäristölupaa. Hakijan tiedot hankkeen vaikutusalueen kalastosta ovat puutteelliset. Osakaskunta on esittänyt muistutuksensa liitteenä Osuuskunta Team Kalan laatiman lausunnon Muhojoen kalastosta ja kalastuksen merkityksestä sekä valokuvan lokakuun 2. päivänä suoritetun koepyynnin tuloksesta (lausunto jätetty aluehallintovirastoon 5.10.2018). Osakaskunta on todennut, että se esittää osuuskunnan lausunnon lausuntonaan.

Kalatalousteknikko Risto Tolosen Osuuskunta Team Kala antama lausunto liitetään valitukseen. ”Muhojoki ja sen harjus, taimen ja nahkiainen uhattuna Pienvesien merkitys arvo ja merkitys huomataan, kun ne on menetetty. Olhavassa ja Muhojoella toimeen on tartuttu ennen kuin on liian myöhäistä. Muhojoen yläosilla ollaan suunnittelemassa turvetuotantoa, jonka ympäristövaikutuksista ollaan syystä huolissaan. Turvetuotantoa vastustetaan laajasti sillä toteutuessaan se vaikuttaisi jokiympäristöön, veden laatuun ja kalakantojen tulevaisuuteen. Harjus on aina esiintynyt luonnonvaraisena Muhojoessa. Harri nousee merestä jokeen, kutee joessa ja vaeltaa mereen kasvamaan. Saalista saadaan säännöllisesti. Harjus ja sen esiintyminen on arvo jo sellaisenaan. Myös nahkiainen ja sen pyynti on kuulunut aina joen historiaan ja nykyisyyteen. Nahkiaiskanta on säilynyt pyyntivahvana, vaikka yleisesti eri jokien nahkiaiskantojen tila on voimakkaasti heikentynyt. Harjusta ja nahkiaista on kuitenkin tutkittu ja tiedetään vähän. Muhojoella turvetuottajien tiedot perustuvat sähkökalastukseen. Yksittäisen sähkökalastuksen tiedot eivät ole luotettavia harjuksen osalta. Sähkökalastuksessa harjusta saadaan hyvin harvoin, vaikka sitä vesistössä olisi. Samoin on nahkiaisen osalta. Sitäkään ei sähkökalalla tavata. Nahkiainen nousee merestä syksyllä jokeen, mutta kutee vasta kesäkuun alussa, kuolee kudun jälkeen. Nahkiaisen toukat viettävät vuosia joessa, vaeltavat mereen, tulevat takaisin kutemaan ja kuolemaan. Nahkiainen ei ole kotijokiuskollinen. On todennäköistä, että Muhojoen nahkiaisista merkittävä osa vaeltaa viereisiin jokiin esim. Iijoen virtaamien houkuttelemana. Tänä syksynä osa Iijoen emonahkiaisista onkin siirretty Muhojokeen lisääntymään. Jos Muhojoen nahkiaiskanta menetetään, niin samalla osa Iijoen nahkiaisista. Kun Muhojokea on alettu seurata paikallisten toimesta, niin myönteinen yllätys on koettu myös taimenen osalta. Muhojoessa on aiemmin tavattu vain istutettuja taimenia, mutta tänä syksynä koepyynnissä saatiin myös pieniä rasvaevällisiä 5 ja 10 cm:n taimenia. Istutetuilta poikasilta on rasvaevä poistettu, joten taimenet ovat mitä todennäköisimmin luonnossa syntyneitä. Luonnonvarainen meritaimen on luokiteltu uhanalaiseksi, joten tämä nostaa entisestään Muhojoen kalakantojen arvoa ja joen säilyttämistarvetta. Olhavalaisten ja kala-alan toimijoiden suuri huoli Muhojoesta ja sen kalakantojen tulevaisuudesta on ymmärrettävä. Mikäli turvetuotanto joen yläosilla toteutuu, niin tämä heikentää, mahdollisesti tuhoaa joen harjuksen, nahkiaisen ja taimenen elinmahdollisuudet tavalla, jota ei ole mahdollista korvata. Risto Tolonen Osuuskunta Team Kala ”

Olhavan Osakaskunta esittää lisäperusteluina seuraavat kohdat 1-8, jotka tulee ottaa huomioon ja kaikkien perusteiden myötä päätyä hylkäämään myönteinen turvetuotantolupa.

1) Tuotantoalueen laajuus eroaa oleellisesti maakuntakaavasta Maakuntakaavoitukseen liittyvässä ”Yhteenveto Pohjois-Pohjanmaan turvevaroista ja niiden tuotantokelpoisuudesta” on esitettynä Muhosuo E tuotantoalueen laajuudeksi 59 ha. Turveruukki Oy:n lupahakemuksessa esitetty tuotantoalue on merkittävästi suurempi 81,5 ha ja poikkeaa näin ohjeellisesta maakuntakaavasta oleellisesti. Turvetuotantolupa tulee hylätä kokonaisuudessaan.

2) Turvetuotantolupa on ympäristölain, EU:n vesipuitedirektiivin vastainen ja yleistä etua loukkaava Seljänperän lahden alueella on vakituista ja vapaa-ajan asutusta runsaasti, kuten myös koko meren edustalla Olhavan rannikolla. Seljänperän lahden poukamassa on myös yleiskaavassa merkittynä virkistysalue ja uimaranta, jotka ovat yleisesti kuntalaisten käytössä. Olhavan Osakaskunta on kehittänyt merkittävästi alueen rannikon ja saarten virkistysmahdollisuuksia (veneenlaskupaikat, kodat, poikastuotanto, velvoiteistutukset, Olhavajokisuun kunnostusta jne) niin omin kuin ELY keskuksen, Oulun Seudun Leaderin ja EU rahoituksen tukemana. Seljänperän yleinen uimaranta on kunnostettu Työtä luonnosta –projektin myötä ja hanke on myös tuettu EU varoin. On kovin ristiriitaista toimintaa, että julkisin varoin tuetaan virkistystä, kalastusta ja alueen kehittämistä ympäristöarvoja kunnioittaen ja toisaalta julkisen toimijan päätöksen myötä turveyhtiö voisi laskea turvatuotannon haitat 82 ha turvetuotantoalueelta ja n 15 kilometrin matkalta suoraan meren lahteen Olhavan edustalle. Todettakoon vielä, että Seljänperän lahti on vesistöltään matala ja tulee liettymään ja rehevöitymään herkästi eikä matala lahti kestä lisäkuormitusta turvevesien muodossa. Alueen ihmisillä on vuosikymmenten kokemus turvetuotannon haitoista lähialueilta mm Oijärveltä, Kuivaniemestä, Olhavasta ja Yli-Iistä ja tämä kokemus on varmasti yhtä merkittävää tietoa kuin laskennallisesti arvioidut haitat. Täällä on tieto vesistöjen muutoksesta turvevesien myötä ja tieto, mitä nämä turvevedet ovat aiheuttaneet eläimille, kaloille ja uimavesille sekä marjastus- ja retkeilymaille (mm hilla ja karpalo, kelkkareitit, poronhoito). Kaavaillun turvetuotantoalueen toiminnan arvioidaan loppuvan vasta 2046, mikä on pitkä aika tuhota vesistöä. Näiden päästöjen vaikutukselta pitää suojella myös ihmisiä. Olhavan Osakaskunta esittää perusteluissaan myös alla olevat EU komission asetukset ja direktiivit vesistön suojelusta ja hoidosta, jotka tulee ottaa huomioon päätöksen teossa. ”EU komissio hyväksyi vuonna 2012 suunnitelman Euroopan vesivarojen turvaamiseksi. Vesi on ihmisten, eläinten ja kasvien elämän edellytys ja talouden välttämätön resurssi. Vesiä on suojeltava ja hoidettava yli kansallisten rajojen. EU:n vesipuitedirektiivissä annetaan lainsäädännöllinen kehys puhtaiden vesien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi EU:ssa. Sillä pyritään myös varmistamaan vesien kestävä käyttö pitkällä aikavälillä. Direktiiviä täydentää tarkempi lainsäädäntö, kuten juomavesi- ja uimavesidirektiivit, tulvadirektiivi ja meristrategiadirektiivi sekä joukko kansainvälisiä sopimuksia. Vesipuitedirektiivillä luodaan puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelulle. Pyrkimyksenä on ehkäistä ja vähentää saastumista, edistää kestävän kehityksen mukaista veden käyttöä, suojella vesiympäristöä ja parantaa sen tilaa sekä vähentää tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Yleisenä tavoitteena on saavuttaa kaikissa vesissä ympäristön hyvä tila. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, (17) Tehokkaassa ja yhtenäisessä vesipolitiikassa on otettava huomioon rannikon ja jokien suualueiden lähellä sijaitsevien taikka lahtien tai suhteellisen suljettujen merien vesiympäristön haavoittuvaisuus, sillä niiden tasapainoon vaikuttaa merkittävästi niihin virtaavien sisämaan vesien laatu. Vesistöalueiden veden tilan suojeleminen tuottaa taloudellista hyötyä vaikuttamalla osaltaan kalakantojen suojeluun rannikoiden kalakannat mukaan lukien. Rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta annetussa asetuksessa määritellään rannikkoalueiden hyvän käytön ja hoidon periaatteet, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon. Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 30 päivänä toukokuuta 2002, rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa (9) On ehdottoman tärkeää, että rannikkoalueiden käyttö ja hoito on ympäristön kannalta kestävää, taloudellisesti oikeudenmukaista, sosiaalisesti vastuullista ja kulttuuritekijät huomioon ottavaa, jotta voidaan säilyttää tämä merkittävä resurssi yhtenäisenä kokonaisuutena samalla kun otetaan huomioon ne perinteiset paikalliset toiminnot ja tavat, joista ei aiheudu uhkaa herkille luontoalueille tai rannikkoalueiden luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston tilan säilymiselle. ”Muhosuo sijaitsee Muhojoen (84.124) valuma-alueella. Kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Muho-ojaan, josta edelleen Muhojokeen. Muhojoki laskee Perämeren Seljänlahteen noin 5 km Olhavan kylän etelä-puolella. Laskureitin pituus Muhosuolta Seljänlahteen on noin 18,5 km. Muhojoen valuma-alueella ei ole muuta turvetuotantoa. ” ”Muho-oja muuttuu Muhojoeksi Muholammen alapuolella. Muhosuolta Perämereen on matkaa reilut 15 km.” ”Turvetuotantoalue sijoittuu yleiskaavan maaseutukehittämis-vyöhykkeelle (make-2), jota kehitetään maa- ja metsätalouteen, moni-puolisiin muihin maaseutuelinkeinoihin, luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, maaseudun maisemaan ja kulttuuriympäristöihin, loma-asumiseen sekä luonnon moninaiskäyttöön perustuen.” ”Erityistä huomiota tulee kiinnittää maaseutuelinkeinojen toimintaedellytysten turvaamiseen, rantojen ja vesistöjen yleisen virkistyskäytön edistämiseen, rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön arvojen säilymiseen.” Ristiriitaista päätöksentekoa on myös se, että suurimman osan kesästä kestävät kalastusrajoitukset yltävät koko Olhavan alueen rannikolta n 5 km merelle. Kalastusrajoituksilla suojellaan kalanpoikasia ja rapu kannan lisääntymistä – säännöksillä kielletään ihmisiltä kalanpyynti jopa kotitarpeiksi, mutta turveyhtiöllä olisi myönteisen päätöksen myötä lupa tuhota samainen kieltoalue vuosikymmeniksi eteenpäin turvevesillä. Kohdan 2 perustelujen myötä lupahakemus tulee hylätä.

3) Hankkeesta puuttuu ympäristöselvitys energiahankkeiden yhteisvaikutuksesta Turvetuotanto ja turpeen poltto sopii huonosti Iin kunnan ilmastopolitiikkaan, mikä on saanut maailman laajuista julkisuutta, kiitosta ja palkintoja merkittävistä ympäristöteoistaan ja fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä. Iin kuntaan ollaan kaavoittamassa useita tuulivoima-alueita, joista yksi n 75 kappaleen ja 350 metriä korkeiden tuulivoimaloiden alue sijoittuu turvetuotannon hankealueen läheisyyteen. Muho-ojan läheisyydessä on myös useita toiminnassa olevia maa-ainesten ottopaikkoja. Olhavan Osakaskunnan mielestä hankkeen selvityksissä tulisi olla kattava selvitys näiden kaikkien hankkeiden tuulivoiman, turvetuotannon ja soranoton ja murskeen tuotannon, ympäristöselvitys hankkeiden yhteisvaikutuksesta alueen luonnon, ihmisten ja eläinten ympäristövaikutuksiin, meluun, pölyyn ja liikenteeseen. Vallinneen lupakäytännön mukaan turvetuotantolupia on myönnetty vain jo turvetuotannossa oleville soille tai niiden (laajennusten) yhteyteen. Uusia turvetuotantolupia uusille soille ja vesialueille ei pidä enää myöntää. Muhosuon turvetuotanto hankkeesta puuttuu ympäristöselvitys energiahankkeiden yhteisvaikutuksesta eikä uusia turvetuotantoalueita tule enää uusille alueille perustaa, joten tämä lupa tulee hylätä kokonaisuudessaan.

4) Muho-oja, Muholampi ja Muhojoki ovat luonnonvaraisia ja herkkiä muutoksille. Alueella ei ole aikaisempaa turvetuotantoa. Se, että lähistöllä olevat metsäojitukset ovat jo Muhojokea osin vaurioittaneet, ei pitäisi tarkoittaa sitä, että se pilataan kokonaan. Alueet eivät tule kestämään turvetuotannon päästöjä. Selvityksessä ei myöskään ole riittävästi huomioitu alueen uhanalaisia eläimiä, linnustoa ja kasvillisuutta, ei muinaismuistokohdetta eikä alueen luonnonsuojelualueita. Koko turvetuotantoalueelle ja sen ympäristöön tulee tehdä luontoselvitys, etenkin linnuston osalta. Paikallisten ja kokeneiden luonnossaliikkujien antaman tiedon mukaan Muhosuon reunalla, Pitkämaantien päässä on rauhoitettu kalasääksen pesäpuu. Alueella on merkinnät rauhoituksesta. Toinen ilmoitus on Pikku Muhosuon ja Koukkarasuon välimaastossa sijaitsevasta kalasääksen pesästä männyn latvustossa. Alueella asuvilla ja liikkuneilla on havainnot Seljänlahdella myös kalasääksestä sekä merikotkasta. Hankkeen Natura/luontoselvitys on puutteellinen ja siellä todetaan, että ” Varsinaista pesien etsintää laskenta-aamun aikana ei ollut mahdollista suorittaa ajanpuutteen vuoksi. Pesimälinnustolaskenta tehtiin 6.6.2013 kello 03.00 – 11.45 välisenä aikana. Laskenta suoritettiin kartoitusmenetelmällä (Koskimies 1994) kertalaskentana.” Ajanpuute ei voi olla peruste olla suorittamatta tarkkaa luontoselvitystä näin merkittävässä asiassa. On huomioitava myös selvityksen olevan peräisin vuodelta 2013 eli selvitys on auttamattomasti vanha. Hankkeen myötä Muhosuo toimisi osittain vesivarastona, jolloin kuivatuksen seurauksena talvella vesi loppuisi kokonaan Muhojoesta. Hanke tuhoaisi Muhojoen vahvistuneen kalakannan eikä 250 euron kalatalousmaksulla, maksettuna ELY:lle, ole mitään virkaa. Vahingot jäävät kuitenkin paikallisten kärsittäviksi vuosikymmeniksi ja summa ei ole millään tavalla riittävä eikä kalatalousmaksu itsessään ehkäise vahinkoja. Turveruukin selvityksistä ilmenee, että sähkökalastuksia on tehty Muhojoen keski- ja yläosalla v 2016, nelostien ylä- ja alapuolella 2017 sekä nahkiaistoukkatutkimus 2011. Tutkimukset ovat vanhoja, joten ne tulee uusia koko joen alueelta. Osakaskunnan edustajan/vesialueen omistajan tulee olla mukana koekalastuksissa. Turvetuotantolupa tulee yllämainituin perustein hylätä kokonaan. ”Hakijan mukaan hankealueella esiintyvät luontotyypit ja kasvilajit menetetään turvetuotantoon ottamisen myötä.” ”Arvion perusteella Muhosuon turvetuotanto nostaa erityisesti alapuolisen ja vähävetisen Muho-ojan kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksia.” ”Kuitenkin myös tuotantovaiheen myötä Muho-ojassa on odotettavissa jonkinasteista rehevyystason ja kiintoainepitoisuuksien nousua. Ravinnepitoisuuksien kasvu lisää osaltaan ojan rehevyyttä ja kiintoainekuormitus osaltaan lisää ojan hidasvirtaisten osien pohjien liettymistä.” ”Pintavalutuskentän toiminnan epävarmuuksien ja mahdollisten liettymien lisääntymisen vuoksi yläosilla, ELY-keskus on pitänyt kuitenkin mahdollisena Muhojoen tilan heikkenemistä ainakin jossain määrin. Uuden kuormittajan tuleminen Muhojoen valuma-alueelle ei ole merenhoidon toimenpiteen ”Mereen laskevien virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjen parantaminen” mukaista ja se tulisi ottaa huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamääräyksiä harkittaessa.!” ”Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat haitat voidaan ehkäistä vuotuisella kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä. Muhosuon kalatalousmaksun suuruudeksi hakija on esittänyt 250 euroa.”

5) Olhavan Osakaskunta pitää täysin riittämättöminä ja puutteellisina selvityksiä kuljetusten järjestämisestä. Maanteille täytyy ehdottomasti hankkia ajantasainen turvallisuusselvitys. Hakijan selvityksestä ilmenee, että täysperävaunuliikenteen määrä on enimmillään 30-40 yhdistelmäkuormaa vuorokaudessa ja tämä määrä koskee vain tätä kyseistä hanketta ja turvekuljetuksia. Lisäksi on luettava erilaiset jätteiden kuljetukset, puutavarakuljetukset sekä polttoaine- ja huoltokuljetukset. Lisäksi tähän on huomioitava nykyinen vilkas rekkaliikenne (turve-, puutavara- ja sorakuljetukset, muu henkilö- ja tavaraliikenne). Tilanne hankkeessa ilmoitetuilla teillä, etenkin Oijärventiellä ja Konttilantiellä on hengenvaarallinen jo nyt – päivittäisiä vaaratilanteita, vuosittaisia turve-/sora-/puutavararekkojen kaatumisia ja onnettomuuksia ohitustilanteissa. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia eivätkä todellakaan tule kestämään tällaista rallia ilman onnettomuuksia. Vuornoskankaantie on pieni metsäautotie eikä se tule riittämään ilmoitettuihin kuljetuksiin nykyisen sorakuljetusliikenteen lisäksi (useita rekkoja vuorokaudessa). Tiet vaatisivat perusteellisen korjauksen ja muutoksen. Puuttuvien turvallisuusselvityksien ja tietojen takia lupa tulee kokonaisuudessaan hylätä. ”Muhosuon turvetoimitukset tapahtuvat työmaateiden, Vuornoskankaan metsäautotien, Konttilan paikallistien (18801) ja Olhava‒Tannila seutu-tien (nro 855) kautta Olhavaan ja edelleen valtatietä 4 Ouluun.” ”Ensisijaisesti Ouluun suuntautuvan vuorokautisen täysperävaunuliikenteen määrä on enimmillään 30–40 yhdistelmäkuormaa vuorokaudessa.” ”Muhosuolle rakennetaan kaksi auma-aluetta, joiden pinta-ala on yh-teensä 2,6 ha. Auma-alueet salaojitetaan sarkaojien kaivun yhteydessä ja viimeistellään kunnostustuotannon yhteydessä. Molemmilta auma-alueilta on mahdollista toimittaa turvetta ympäri vuoden.” ”Muhosuolle varastoidaan tilapäisesti suon raivauksessa syntyvää energiapuuta. Varastoitavan puun kokonaismäärä on alle 5 000 t vuodessa. Puut varastoidaan lyhytaikaisesti auma- alueiden yhteyteen, jossa ne haketetaan ja toimitetaan lämpö- ja voimalaitoksille. ” ”Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Muhosuon turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Jätekonttiin kootut jäteöljyt ja muut ongelmajätteet toimitetaan joko hakijan tai kokonaisurakoitsijan toimeksiannosta asianmukaisesti toimijalle, jolla on lupa käsitellä kyseisiä jätejakeita.”

6) Riittäviä todellisia perusteita uuden turvesuon käyttöön ottamiselle ei ole esitetty Turveruukki Oy on 21.11.2017 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään ja muuttamallaan hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Muhosuon auma-alueineen 81,5 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Oulun kaupungissa. Lupahakemuksessaan Turveruukki Oy lausuu hankkeen tarkoitukseksi turvata turpeen saantia Turveruukki Oy:lle myös 2020 luvulla. ”Muhosuo on yksi uusista hankkeista, joiden avulla turpeen saanti turvataan myös 2020 luvulla.” Hakija perustelee että ”kotimaisen turpeen käytöllä pystytään ylläpitämään elintärkeä huoltovarmuus ja takaamaan turvallinen aikataulu uusiutuvien ja muiden energialähteiden käytön kehittämiselle sekä asteittaiselle lisäämiselle.” Katsomme, vastoin hakijan esittämää, että uuden turvetuotantoalueen avaaminen päinvastoin ylläpitää entistä ilmaston kannalta haitallista energiatuotantojärjestelmää, ja siten osaltaan Suomen energiakäytön ilmastotavoitteiden toteutumista. Kaiken lisäksi turvetuotannon jatkamisella köyhdytetään luonnon monimuotoisuutta, pilataan suoluontoa, pilataan vesistöä ja aiheutetaan haittaa kalastolle. Lupahakemuksen käsittelyn hallintoviranomaisena toimiva ympäristö- ja vesitalouslupaviranomainen ei lupapäätösasiakirjojen mukaan ole selvittänyt tarkemmin hakijan perusteluita uuden turvetuotantoalueen avaamiseksi. Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei hankkeen todellista tarkoitusta ja tarvetta ole riittävästi selvitetty luvan myöntämisen perusteiden selvittämiseksi.

7) Hankkeen kokonaistoimintojen vesistövaikutuksia alapuolisen vesistön vesienlaatuun, ekologiseen tilaan ja kalastolle ei ole selvitetty lupahakemuksessa eikä lupahakemuksen täydennyksessäkään riittävästi EU:n vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisesti 7.1. Muhojoen vesistöalueen ekologista tilaa ei ole selvitetty Hakija on lupahakemuksessaan kuvannut Muhosuon suunnitellun turvetuotantoalueen sijaitsevan Muhojoen valuma-alueella (84.124). Valuma-alueen pinta-ala on 46,6 km2 ja järvisyys 1,9 %. Muhosuon suunnitellun turvetuotantoalueen pinta-ala on noin 1,8 % Muhojoen valuma-alueen pinta-alasta. Hakijan kuvailee karttatarkasteluunsa perustuen Muhojoen valuma-alueen kuormituksen muodostuvan suurimmaksi osaksi metsätalouden kuormituksesta. Hakijan mukaan Muhojoen valuma-alueella ei ole olemassa olevan tiedon mukaan muita turvetuotantoalueita. Hakijan mukaan Muhojoesta ei ole olemassa ekologista luokitusta. Perämeren merialue Muhojoen laskukohdan jälkeen kuuluu Ii-Olhava-Taipale -vesimuodostumaan (4_Ps_016), joka on tyydyttävässä ekologisessa tilassa (Hertta-tietopalvelu ja Vesikartta-tietopalvelu, SYKE). Lisäksi hakija kuvailee, että Muhosuon suunnitellun turvetuotantoalueen alapuolella vesi on melko hapanta (5,7–6,2). Vesi on runsashumuksista ja tummaa, rautapitoisuudet ovat myös melko korkeita. Vesi on lievästi sameaa ja kiintoainepitoisuudet eivät ole erityisen korkeita. Alkaliniteettiarvon perusteella vedellä on tyydyttävä puskurikyky happamoitumista vastaan. Sähkönjohtavuuden arvot ovat pieniä. Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet ilmentävät rehevää vesistöä (kokonaisfosfori 32–34 µg/l ja kokonaistyppi n. 700 µg/l). Sulfaattipitoisuudet ovat alhaisia. Vähäinen näytteiden määrä aiheuttaa epävarmuutta Muho-ojan vedenlaatutulosten tulkintaan. Lähellä Muhojoen laskua Perämereen, 4-tien sillan kohdalla veden pH kuvaa lievästi hapanta (ka 6,7). Vesi on runsashumuksista ja tummaa, rautapitoisuudet ovat myös melko korkealla. Vesi on keskimäärin melko sameaa, vaikka pitoisuuksissa onkin melko suurta vaihtelua. Kiintoainepitoisuudet eivät ole erityisen korkealla. Alkaliniteettiarvojen perusteella vedellä on hyvä puskurikyky happamoitumista vastaan. Sähkönjohtavuusarvot ovat melko alhaisia. Kokonaistyppipitoisuuden (ka 519 µg/l) perusteella vesi on lievästi rehevää ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevää/rehevää (ka 59 µg/l, ilman heinäkuun 2014 yksittäistä poikkeuksellisen suurta pitoisuutta keskiarvo olisi ollut 25 µg/l). Sulfaattipitoisuudet ovat joessa alhaisia. Ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksestä ilmenevien asiakirjojen mukaan hallintoviranomainen ei ole pyytänyt luvanhakijalta tarkempia selvityksiä Muhojoen valuma-alueen ekologisesta tilasta eikä myöskään Perämeren merialueen Ii-Olhava-Taipale -vesimuodostuman ekologisen (tyydyttävä) tilan tarkemmista selvityksistä ympäristölupaharkinnan perusteeksi. Lupapäätöksessään lupaviranomainen viittaa Oulujoen-lijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuosiksi 2016‒2021, jossa Muhojokea, Muholampea ja Muho-ojaa ei ole vesienhoidossa rajattu vesimuodostumaksi eikä niiden ekologista tilaa ole luokiteltu. Lupapäätöksessä todetaan Muhojoen laskevan Perämeren Seljänlahteen, joka kuuluu Ii‒Olhava‒Taipale-vesimuodostumaan. Vesienhoitosuunnitelman mukaan kyseisen vesimuodostuman ekologinen tila on arvioitu vuonna 2013 tyydyttäväksi ja hyvä tila on arvioitu saavutettavan vuonna 2015. Vesienhoidon tavoitteena on estää pintavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan Ii‒Olhava‒Taipale -vesimuodostumassa kokonaisfosforin ja kokonaistypen vähennystarve on 10‒30 %. Lupapäätöksessä mainitaan: Pääosa rannikkovesiin päätyvistä ravinteista ja kiintoaineesta on jokien kuljettamaa, joten näiden vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden tulee kohdistua jokien valuma-alueille. Katsomme kyseisen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmakuvauksen tarkoittavan, että rannikkovesien ravinne- ja kiintoainekuorman vähentämiseksi on toimenpiteitä kohdistettava jokien valuma-alueelle, siis tässä tapauksessa Muhojoen valuma-alueelle. Mutta edellä olevan tavoitteen vastaisesti luvanhakija haki lupaa turvetuotantoalueen perustamiseksi ja lupaviranomainen myönsi luvan. Viittaamme KHO:n vuosikirjapäätökseen KHO:2019:166, 19.12.2019, taltionumero 6070, jossa KHO on ratkaissut EU:n vesipuitedirektiivin ja Suomessa voimassa olleen kansallisen lainsäädännön välistä oikeudellista suhdetta. KHO:n ratkaisun mukaan arvioitaessa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden toteutumisen kannalta on erityisesti otettava huomioon unionin tuomioistuimen 1.7.2015 asiassa C-461/13 antama ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta (Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland e.V. vastaan Saksan valtio; ns. Weser-tuomio). Unionin tuomioistuin on Weser-tuomiossa linjannut, että vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman ”tilan huononeminen” on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan seurausten todennäköisyyttä ja haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuusperiaate. Katsomme KHO:n selkeästi tulkinneen että: Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan seurausten todennäköisyyttä ja haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuusperiaate. Katsomme että edellä oleva KHO:n ratkaisu tarkoittaa sitä, että ympäristölupaharkinnan kohteena olevan ympäristöluvan luvanmyöntämis edellytysten täyttymisen selvittämiseksi on selvitettävä vesistön ekologinen tila ja sen tilan laadulliset tekijät, hankkeesta aiheutuvat päästöt, ja noiden päästöjen vaikutukset vesistön ekologisen tilan laatutekijöihin. Katsomme ettei Muhosuon valuma-alueen vesistön ekologista tilaa ja sen laatutekijöiden tilaa ole lupahakemuksessa ja sen täydennyksessä selvitetty EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamalla tavalla, eikä lupaviranomainen lupapäätöksessään osoita selvittäneensä hankkeen jätevesistön ekologista tilaa EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti, jonka vuoksi vaadimme lupapäätös kumottavaksi EU:n vesipuitedirektiivin vastaisena. 7.2. Hankkeen jätevesien ominaisuuksia ja vesistöön päästettävien haitallisien aineiden määriä ja niiden estämiskeinoja ei ole riittävästi selvitetty Viittaamme edellä kohdassa 7.1. lausumaamme. Lupahakemuksen ja lupaviranomaisen päätöksessä kuvatun mukaan Muhosuon turvetuotantoalue sijaitsee alueella, jolla esiintyy happamia tai potentiaalisesti happamia sulfaattimaita. Esiintymisalueilla pohjamaiden happamoitumisriski on arvioitu tutkimuksessa merkittäväksi tai kohtalaiseksi, mikäli ne pääsevät hapettumaan. Muhosuon happamoituvat maalajit ovat liejua, hiesua, hiekkaa ja moreenia. Potentiaalisesti happamat sulfaattimaat esiintyvät melko syvällä maanpinnasta, lähimmillään 1,4 m:n syvyydellä turpeen alla, ja ne ovat yleisesti melko ohuita. Happamoituvista maalajeista lieju ja hiesu on luokiteltu happamoitumisriskiltään merkittäväksi ja hiekka ja moreeni happamoitumisriskiltään lieväksi/kohtalaiseksi. Lupaviranomainen kuvaa, että Muhosuon turvetuotantoa on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeen rajoittaa lupamääräyksessä 3 määrätyllä tavalla. Sulfaattimaiden suuren/kohtalaisen esiintymistodennäköisyyden alueilla kaivuiden ulottaminen kivennäismaahan on lohkojen 1 ja 4 sarkaojien lietetaskujen ja laskeutusaltaiden osalta hyväksytty hakemuksen mukaisesti. Lietetaskuista aiheutuva pohjamaan sulfidien hapettuminen voidaan arvioida vähäiseksi ja laskeutusaltaissa vesipinta on määrätty pidettäväksi vähintään turvekerroksen alapuolisella tasolla, mikä ennalta arvioiden pitää pohjamaan vedellä kyllästyneessä tilassa ja estää pohjamaassa olevien sulfidien hapettumisen. Luvanhakija ja lupaviranomainen kuvailevat Muhosuon turvetuotannon ympäristövaikutusten rajoittamiskeinoja alueen vesipinnan hallintaa ympäristöojilla, turpeen jyrsinnän rajoittamiskieltoa liian lähelle kivennäismaita, jätevesien laskeutusaltaiden sekä pintavalutuskentän käytöllä ympärivuotisesti. Lupaviranomainen on asettanut lupamääräyksiä jäteveden pH:lle ja sähkönjohtavuudelle, kuten lupaviranomainen lausuu normaalin ratkaisukäytännön mukaisesti. Katsomme myös, ettei luvanhakija eikä myöskään lupaviranomainen osoita jätevesien laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän toimivuutta jäteveden haitta-aineiden poistamisen suhteen talvella ja alkukevään aikana. Edellä kohdassa 2.1. lausumaamme viitaten, ettei lupaviranomaisen mainitsema normaali lupaviranomaisen ratkaisukäytäntö täytä EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden vaatimuksia, koska lupaviranomaisen ”normaalissa” ratkaisukäytännössä ei ole huomioitu EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteita. Katsomme ettei luvanhakijan lupahakemuksessa, lupahakemuksen täydennyksessä eikä lupaviranomaisen lupapäätöksessä osoiteta Muhosuon turvetuotantoalueelta syntyvän jäteveden ominaisuuksia, pitoisuuksia ja määriä selvitetyn riittävästi sellaisten aineiden suhteen, jotka mahdollisesti voisivat tuotantoalueen toimintahistorian aikana aiheuttaa jäteveden purkuvesistössä vesistön ekologisen tilan laatutekijöiden heikentymistä tai estää laatutekijöiden parantumista hyvälle tasolle, jonka vuoksi vaadimme lupapäätös kumottavaksi EU:n vesipuitedirektiivin vastaisena. 7.3. Hankkeen suunnitellun toimintahistorian jätevesien vaikutuksia Muhojoen vesistöalueen ekologiseen vedenlaatuun ei ole selvitetty. Viittaamme edellä kohdissa 7.1. ja 7.2. lausumaamme. Tiivistäen katsomme, että kun vesistöalueen ekologista tilaa eikä päästettävien jätevesien haitallisia ominaisuuksia ole selvitetty, niin silloin ei myöskään ole selvitetty ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin, ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. KHO:n vuosikirjapäätöstä tulkiten vesipuitedirektiiviä koskevan unionioikeuden tulkinnan määrittävä Weser-tuomio huomioon ottaen on arvioitava, vaarantaako hankkeen toteuttaminen Ii-Olhavan-Taipale vesimuodostelman Seljänlahteen, ja siihen laskevaan Muhojoen ekologiseen ja kemialliseen tilaa tai aiheuttaako hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun pintavesimuodostuman ekologisen tilan luokittelua koskevan laatutekijän alenemisen. Seljänlahden tilanteessa, jossa jokin ekologisen tilan luokittelun laatutekijä on tyydyttävä tai sitä huonompi, ympäristönsuojelulailla sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla kansallisesti täytäntöön pantu vesipuitedirektiivi velvoittaa pyrkimään siihen, että vähintään hyvän tilan tavoite saavutetaan. Tällöin kaiken kyseiseen vesistöön kohdistuvan merkittävän kuormituslisäyksen voidaan arvioida jossain määrin vaikeuttavan hyvän tilan tavoitteen saavuttamista. Myös siinä tapauksessa, että laatutekijä on hyvän ja tyydyttävän tilan rajalla, on kyseiseen vesistöön kohdistuvaan merkittävään kuormituslisäykseen suhtauduttava lähtökohtaisesti pidättyvästi. Edellä kuvattuun nähden lupaviranomainen on lupapäätöksensä perustanut käsitteeseen ”ennalta arvioiden”, joka ei perustu mihinkään ennalta tehtyihin selvityksiin ja on edellä kuvatun vesipuitedirektiivin velvoitteiden vastainen. Katsomme lupaviranomainen mm. väittävän täysin vesipuitedirektiivin vastaisesti, ettei uusi kuormittaja sisällään ole toimenpiteen vastainen eikä tämän päätöksen mukainen toiminta vaaranna koko Muhojoen valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden tavoitetta parantaa virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjä Muhojoessa: Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa pyritään aiemmin sanotulla tavalla muun muassa kehittämään menetelmiä valuma-alueelta ja pistemäisistä kuormituslähteistä virtavesiin ja niiden kautta Itämereen tulevan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen. Uusi kuormittaja valuma-alueella ei ole sisällään toimenpiteen vastainen eikä tämän päätöksen mukainen toiminta vaaranna koko Muhojoen valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden tavoitetta parantaa virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjä Muhojoessa. Edellä kuvattuihin seikkoihin viitaten katsomme ettei hankkeen vesistön valuma-alueen ekologista tilaa ole selvitetty, päästettävien jätevesien haitallisia komponentteja, niiden ominaisuuksia, pitoisuuksia ja määriä ei ole selvitetty, eikä siten myöskään ole selvitetty päästettävien jätevesien vaikutuksia Muhosuon vesistöalueen vesien ekologiseen tilaan, jonka vuoksi tehty lupapäätös on ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan vastainen, jonka vuoksi ympäristölupa on kumottava lainsäädännön vastaisena. 7.4. Hankkeen suunnitellun toimintahistorian jätevesien vaikutuksia Muhojoen kalakannalle ei ole riittävästi selvitetty. Viittaamme edellä kohdissa 7.1., 7.2. ja 7.3. lausumaamme. Toistamme, ettei todellista selvitystä hankkeen vaikutuksista Muhojoen ekologiseen tilaan ja laatutekijöiden kehittymiseen ole hakija tehnyt EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti. Siihen nähden katsomme lupaviranomaisen lupapäätöksessään lausuvan perusteettomasti kuin riittäviä selvityksiä lupapäätöksen perusteeksi tarvittaisikaan, vaan esittää käsityksenään kuin lupapäätökset voisivat perustua ennalta arvioimiseen: Edellä sanottu huomioon ottaen päätöksen mukainen Muhosuon turvetuotanto ei ennalta arvioiden myöskään vaikuta oleellisesti mereisten vaelluskalojen elinympäristöihin tai kyseisten lajien esiintymiseen Muhojoessa. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella Muhojoen merkitys vaelluskalojen ja nahkiaisen lisääntymis- ja poikastuotantoalueena voidaan arvioida vähäiseksi ja joen keski- ja yläosilla kalasto on niukkaa. Katsomme, ettei hankkeen suunnitellun toiminta-ajan vesistöön päästettävien jätevesien vaikutuksia Muhojoen vesistöalueen vesien ekologiseen tilaan ole riittävästi selvitetty, jonka vuoksi myös todelliset selvitykset hankkeen vaikutuksista Muhojoen kalakannalle ja sen kehittymiseen puuttuvat. Edellä kuvattuun viitaten katsomme ettei lupaviranomaisen lupapäätöksessään määrittämä vuotuinen kalatalousmaksu 250 euroa perustu todellisiin selvityksiin, minkä vuoksi päätös on tältä osin katsottava mitättömäksi. Edellä kuvattuun viitaten katsomme lupapäätöksen tehdyn ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan vastaisesti, jonka vuoksi ympäristölupa on kumottava lainsäädännön vastaisena.

8) Hankkeen sulkemissuunnitelmia ja käytöstä poistamissuunnitelmia ei ole esitetty eikä niiden toimenpiteiden ympäristövaikutuksia ole selvitetty lupapäätöksen perusteeksi Viittaamme edellä kohdissa 6. ja 7. lausumaamme. Viittaamme 1.5.2015 voimaan tulleeseen ympäristönsuojelulain muutokseen (423/2015), jonka mukaan ei enää ole mahdollista ympäristöluvan tarkistaminen ja lupamääräysten muuttaminen toiminnan myöhemmässä vaiheessa, mikäli vaikutustarkkailun perusteella havaittaisiin, että asetetut lupamääräykset eivät tulevaisuudessa olisikaan riittävän tehokkaita ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pintavalutuskenttä Lupaviranomainen on päätöksessään lupamääräys 5, joka koskee toiminnan vesienkäsittelyn keskeisintä osaa eli pintavalutuskenttää, että: Mikäli päästötarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho tuotantovaiheessa häiriötilanteet mukaan lukien on kahtena peräkkäisenä vuotena edellä annettuja raja-arvoja pienempi tai lähtevän veden pitoisuus raja-arvoja suurempi, luvan saajan on tehtävä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa. Katsomme kyseisen lupamääräyksen olevan ympäristönsuojelulain 54 §:n erityistä selvitystä koskevan määräyksen vastainen. Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaista erityistä selvitystä koskevaa määräystä ei ole tarkoitus korvata aiemmin lainsäädännössä ollutta lupamääräysten tarkistamisvelvollisuutta eikä se mahdollista laaja-alaista, koko toiminnan edellytyksiä koskevaa uudelleentarkastelua. Selvitysvelvollisuutta ei siis voida käyttää, jos selvitettävän tiedon on oltava lupaviranomaisen käytettävissä luvan myöntämisen edellytysten harkitsemiseksi tai keskeisten lupamääräysten antamiseksi. Siten koko hankkeen haitallisten vesistövaikutusten keskeisimmän toimintayksikön, eli pintavalutuskentän, toimivuuteen liittyvää epävarmuutta ei voida hallita asettamalla toiminnanharjoittajalle erityistä selvitysvelvollisuutta hankkeen vaikutusten ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen kannalta keskeisestä tiedosta eli pintavalutuskentän toimivuudesta uuden lupamääräyksen muuttamiseksi. Myöskään ympäristönsuojelulain 89, 93 ja 80 §:n säännökset ympäristöluvan muuttamisesta, ympäristöluvan peruuttamisesta ja BAT-päätelmien muutosten vaikutuksesta lupamääräyksiin eivät ole riittäviä varmistamaan, että toiminnasta ei sen jatkuessa vuosikymmeniä aiheutuisi merkittävää pilaantumista. Erityisesti rehevöitymisen vaikutukset vesistöön ovat lisäksi sen luonteisia, että niiden haitallisuus lisääntyy kynnyksittäin, eikä ulkoisen kuormituksen merkittäväkään vähentäminen tai sen kokonaan poistaminenkaan välttämättä pysäytä alkanutta haitallista kehitystä ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito Lupaviranomainen on lupamääräyksessä 24. määrännyt, että luvan saajan on esitettävä aluehallintoviraston hyväksyttäväksi hakemusasiana yksityiskohtainen suunnitelma jälkihoidosta viimeistään kaksi vuotta ennen tuotannon lopettamista. Katsomme että kyseinen turvetuotantoalueen tuotannon loppuminen on ennalta tiedossa oleva seikka, ja että sellaisen tulevaan toiminnalliseen muutokseen on varauduttava jo ympäristöluvan myöntämisvaiheessa, lupaviranomaisenkin. Aikajänne hankkeessa on suunniteltu pitkäksi, mutta turpeen energiakäytön haitallisten ilmastovaikutusten vuoksi turpeen energiateollisuus on alasajovaiheessa, eikä varmuutta alan toimijoista lupahakemuksessa kuvatun toiminta-ajan loppupuolella ole. Koska ympäristönsuojelulain 96 §:n 2 momentissa huomautetaan, että Jos toiminnanharjoittajaa ei enää ole tai häntä ei tavoiteta ja lopetetun toiminnan ympäristövaikutusten valvomiseksi on tarpeen tarkkailla ympäristöä, tarkkailusta vastaa toiminta-alueen haltija, katsomme että tämä seikka olisi tullut lupapäätöksessä huomioida, tuoda se alueen haltijalle/haltijoille tiedoksi sekä antaa riittävät toiminnan lopettamista koskevat lupamääräykset. Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei ympäristölupapäätöksessä ole annettu ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia määräyksiä pintavalutuskentän toimivuuden suhteen eikä toiminnan lopettamisen suhteen.

ka vuoksi ympäristölupa on kumottava lainsäädännön vastaisena. 8) Hankkeen sulkemissuunnitelmia ja käytöstä poistamissuunnitelmia ei ole esitetty eikä niiden toimenpiteiden ympäristövaikutuksia ole selvitetty lupapäätöksen perusteeksi Viittaamme edellä kohdissa 6. ja 7. lausumaamme. Viittaamme 1.5.2015 voimaan tulleeseen ympäristönsuojelulain muutokseen (423/2015), jonka mukaan ei enää ole mahdollista ympäristöluvan tarkistaminen ja lupamääräysten muuttaminen toiminnan myöhemmässä vaiheessa, mikäli vaikutustarkkailun perusteella havaittaisiin, että asetetut lupamääräykset eivät tulevaisuudessa olisikaan riittävän tehokkaita ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Pintavalutuskenttä Lupaviranomainen on päätöksessään lupamääräys 5, joka koskee toiminnan vesienkäsittelyn keskeisintä osaa eli pintavalutuskenttää, että: Mikäli päästötarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho tuotantovaiheessa häiriötilanteet mukaan lukien on kahtena peräkkäisenä vuotena edellä annettuja raja-arvoja pienempi tai lähtevän veden pitoisuus raja-arvoja suurempi, luvan saajan on tehtävä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa. Katsomme kyseisen lupamääräyksen olevan ympäristönsuojelulain 54 §:n erityistä selvitystä koskevan määräyksen vastainen. Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaista erityistä selvitystä koskevaa määräystä ei ole tarkoitus korvata aiemmin lainsäädännössä ollutta lupamääräysten tarkistamisvelvollisuutta eikä se mahdollista laaja-alaista, koko toiminnan edellytyksiä koskevaa uudelleentarkastelua. Selvitysvelvollisuutta ei siis voida käyttää, jos selvitettävän tiedon on oltava lupaviranomaisen käytettävissä luvan myöntämisen edellytysten harkitsemiseksi tai keskeisten lupamääräysten antamiseksi. Siten koko hankkeen haitallisten vesistövaikutusten keskeisimmän toimintayksikön, eli pintavalutuskentän, toimivuuteen liittyvää epävarmuutta ei voida hallita asettamalla toiminnanharjoittajalle erityistä selvitysvelvollisuutta hankkeen vaikutusten ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen kannalta keskeisestä tiedosta eli pintavalutuskentän toimivuudesta uuden lupamääräyksen muuttamiseksi. Myöskään ympäristönsuojelulain 89, 93 ja 80 §:n säännökset ympäristöluvan muuttamisesta, ympäristöluvan peruuttamisesta ja BAT-päätelmien muutosten vaikutuksesta lupamääräyksiin eivät ole riittäviä varmistamaan, että toiminnasta ei sen jatkuessa vuosikymmeniä aiheutuisi merkittävää pilaantumista. Erityisesti rehevöitymisen vaikutukset vesistöön ovat lisäksi sen luonteisia, että niiden haitallisuus lisääntyy kynnyksittäin, eikä ulkoisen kuormituksen merkittäväkään vähentäminen tai sen kokonaan poistaminenkaan välttämättä pysäytä alkanutta haitallista kehitystä ainakaan lyhyellä aikavälillä. Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito Lupaviranomainen on lupamääräyksessä 24. määrännyt, että luvan saajan on esitettävä aluehallintoviraston hyväksyttäväksi hakemusasiana yksityiskohtainen suunnitelma jälkihoidosta viimeistään kaksi vuotta ennen tuotannon lopettamista. Katsomme että kyseinen turvetuotantoalueen tuotannon loppuminen on ennalta tiedossa oleva seikka, ja että sellaisen tulevaan toiminnalliseen muutokseen on varauduttava jo ympäristöluvan myöntämisvaiheessa, lupaviranomaisenkin. Aikajänne hankkeessa on suunniteltu pitkäksi, mutta turpeen energiakäytön haitallisten ilmastovaikutusten vuoksi turpeen energiateollisuus on alasajovaiheessa, eikä varmuutta alan toimijoista lupahakemuksessa kuvatun toiminta-ajan loppupuolella ole. Koska ympäristönsuojelulain 96 §:n 2 momentissa huomautetaan, että Jos toiminnanharjoittajaa ei enää ole tai häntä ei tavoiteta ja lopetetun toiminnan ympäristövaikutusten valvomiseksi on tarpeen tarkkailla ympäristöä, tarkkailusta vastaa toiminta-alueen haltija, katsomme että tämä seikka olisi tullut lupapäätöksessä huomioida, tuoda se alueen haltijalle/haltijoille tiedoksi sekä antaa riittävät toiminnan lopettamista koskevat lupamääräykset. Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei ympäristölupapäätöksessä ole annettu ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia määräyksiä pintavalutuskentän toimivuuden suhteen eikä toiminnan lopettamisen suhteen.

Viitaten edellä kohdissa 1- 8 lausumaamme katsomme, että lupapäätösharkinnan perusteeksi ei ole hankittu sellaisia riittäviä selvityksiä, ettei haettavasta toiminnasta tällä sijoituspaikalla ja lupahakemuksessa ilmoitetulla tuotantomäärällä koko sen elinkaaren aikana ennalta arvioiden aiheutuisi jätevesien purkuvesistöön vesistön ekologisen tilan kehitys huomioon otettuna ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa kiellettyä merkittävää pilaantumista, kun lainkohtaa tulkitaan unionioikeudellisten velvoitteiden ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Vaatimukset 1. Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten vaadimme, että hallinto-oikeus kumoaa aluehallintoviraston päätöksen ja hylkää Turveruukki Oy:n lupahakemuksen. 2. Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme osoitetun, että tämä oikeudenkäynti johtuu luvanhakijan ja lupaviranomaisen lainsäädännön vastaisista menettelyistä, jonka vuoksi olisi kohtuutonta mikäli oikeudenkäyntikulumme jäisivät vahingoksemme, jonka vuoksi vaadimme määrättäväksi oikeudenkäyntikulumme korvattavaksi täysimääräisesti.

Uusi kota Antinmatalaan !

Olhavan osakaskunta rakentaa talkoovoimin uuden kodan Antinmatalaan. Antinmatala on Olhavan osakaskunnan omistama saari, jossa on aikoinaan ollut kalastuskämppä.

Antinmatalassa on paljon kävijöitä. Talvella on kyläläisten ja mökkiläisten (useampi sata kesäasukasta) toimesta saareen tehty hiihtolatu. Talvella saaressa vieraillaan kelkoilla ja mönkijöillä ja kesällä paikka on veneilijöiden suosiossa. Paikka on myös suosittu sorsastuspaikka. Käyttö on siis vilkasta sekä kesällä että talvella.  Saareen on rantauduttu huonolla kelillä ja tehty nuotioita. Kotarakennuksen avulla saaren runsas käyttö olisi hallittua, toisi turvallisuutta ja sateensuojaa saaressa kävijöille sekä vähentäisi roskaamista. Tässä meillä on hieno hanke ja kyläläisistä ja mökkiläisistä koostuva innokas talkooporukka. 

Talkoissa mukana Veikko Juusola, Seppo Tapio, Matti Anttila, Pentti Juusola, Jaakko Pennanen, Hannu Peräläinen, Tommi Peräläinen, Erkki Tapio, Ismo Tapio, Reijo Väätäjä, Heikki Sassi, Pertti Vanhala, Rauno Tapio, Antti Kolehmainen.
Kotarakennus täysin samanlainen, mikä pystytettiin Vuornosojan suulle.
Antinmatalan kämpästä oli jäljellä enää rauniot ja uusi kota rakentuukin samalle korkeammalle kohdalle saarta hyödyntäen vanhoja perustuksia..
Sisäpuolen viimeistelyssä Matti Anttla ja Veikko Juusola.
Väri on talkooporukan yksimielinen valinta. Hieno tuli!

Tietoa osakaskunnasta

Olhavan osakaskunnan vesialue on pinta-alaltaan 169,7 ha ja se sijaitsee Olhavan kylän edustalla. Lisäksi osakaskunnan yhteiseen alueeseen kuuluvat yhteisen vesialueen kanssa samalla kiinteistötunnuksella olevat vesijättö- ja muut yhteiset alueet. Osakkaita osakaskunnassa on noin 500.

Osakaskunnan tehtävänä on huolehtia osakaskunnalle kuuluvan yhteisen alueen hallinnosta ja aluetta koskevien asioiden hoidosta. Osakaskunnan tehtävänä on myös kalastuksen järjestäminen alueellaan kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti siten, että pyritään turvaamaan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Osakaskunnan päätösvaltaa käyttää osakaskunnan kokous, lukuun ottamatta niitä tehtäviä, jotka säännöissä on päätetty hoitokunnan päätösvaltaan kuuluviksi. Osakaskunta valitsee hoitokunnan, johon kuuluu neljä jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet.

Hoitokunnan jäsenet vuonna 2019 ovat: Seppo Tapio puheenjohtaja, Timo Sassi varapuheenjohtaja, Osmo Jurvakainen jäsen ja Heikki Lahdenperä jäsen.

Hoitokunta päättää mm suostumuksen antamisesta merkitykseltään vähäisen laiturin, kaapelin, johdon tai muun sellaisen laitteen sijoittamiseksi, kilpailujen ja muiden järjestettyjen tilaisuuksien järjestämiseksi, vainajan tuhkan sirottamiseksi yhteiselle alueelle, suostumukset vähäisiin ruoppauksiin ja ruoppausmassojen sijoittamiseen, suostumukset kalastus- ym tutkimuksiin osakaskunnan alueella.